Lontoon WTS.

Hyde Parkissa järjestettiin toukokuun viimeisellä viikolla maailman cupin kilpailu, josta itse aloitin kilpailukauteni. Samana viikonloppuna myös vammattomien WC jatkui Lontoon osakilpailulla, joten triathlonisteja oli enemmän kuin tarpeeksi. Koska kilpailureitti oli keskellä suurkaupungin keskustaa, mahdollisuutta treenaamiseen ennen kilpailua oli rajoitetusti. Hotellissa sai kuunnella trainerin huminaa, australiaiset jumppasit ja juoksivat hotellin käytävillä. Muut yöpyjät varmaan kiittivät.

Kilpailustarttini oli lauantai- aamuna. Sää ei poikennut perinteisestä Englannin ilmastosta; +12 astetta, pilvistä. ja kylmä jopa suomalaiselle.

Uinti: Uintiosuus suoritettiin yhtenä kierroksena, 5 poijua kiertäen. Reitti oli sama kuin vammattomilla. Startti meni osaltani erittäin huonosti, ja ensimmäiselle poijulle saavuin kärkiryhmän hännillä. Vauhtiin pääsin vasta n. 400m kohdalla, ja lopulta ensimmäiseen vaihtoon toisena.

Pyörä: Pyöräosuus suoritettiin 5*4km kierroksina. Reitti oli lähes tasainen, mutta U-käännökset 2km välein hidastivat hieman vauhtia. Paratriathlon kilpailut ovat aina peesikiellettyjä, mutta muuten pyöräosuus ei eronnut vammattomista. Pyörä ei lähtenyt kulkemaan koko 20km aikana. Perusvarmaa, mutta ei kuitenkaan sitä, mitä toivoisin. Ohitin T1 ensimmäisenä lähteneen jo toisella kierroksella, ja säilytin johtoaseman toiseen vaihtoon asti.

Juoksu: Juoksuosuus oli 3 kierrosta, täysin tasainen asfaltti. Lähdin juoksemaan jenkki-naisen kanssa samaan aikaan, menetettyäni pyörässä saaman aikaeron vaihdossa. Juoksimme noin 0.5km yhdessä, jonka jälkeen nostin vauhtia tietäen kolmannella sijalla olevan hollantilaisen ilmiömäisen juoksuvauhdin. Seely ei pysynyt vauhdissani, ja juoksin seuraavat 3km yksin. 4km kohdalla hollantilainen sai minut kiinni. Pysyin hänen vauhdissaan viimeiselle suoralle asti, kunnes... Voitto ratkesi, ja maaliin saavuin toisena. Tyytyväisenä, mutta myös pettyneenä.

Kauden avaus oli kuitenkin paljon parempi, mitä osasimme edes odottaa. Taso oli Lontoossa huikea, kaksikertainen maailmanmestaria jäi neljänneksi. Vaikka harjoituskausi on ollut erittäin haastava, antoi Lontoo hyviä merkkejä kohti seuraavia kauden kilpailuja. Yhteistyöni Darby Thomaksen kanssa on selvästi tuottanut tulosta, ja en epäile, etteikö tuottaisi vielä parempia jatkossa.

Kauteni jatkui Himoksen sprintti-SM:ssä, jossa tein tasaisen varman suorituksen.

-Liisa

hyvän valmennussuhteen etsintä.

Lopetettuani yhteistyön Yan Bussetin kanssa marraskuun lopulla, minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, mitä seuraavaksi.  Tiesin, ja tiedän millaisen valmennussuhteen haluaisin: demokraattisen, jossa keskustelu ja yhteistyö johtavat tekemistä, mielipiteeni otetaan huomioon, olen itse vastuussa menestymisestäni ja urastani. Kuitenkin on asioita, joissa valmentajan pitäisi toimia kurin ja rajojen luojana,  olla ns. The Boss.

Olen ON/OFF -ihminen. Käytännössä siis överit tai vajarit.  On ilo huomata, etten ole ainoa ON/OFF -ihminen, ruuhka liikuntapaikoilla on mukavasti alkanut helpottamaan alkuvuodesta. Jouluna ensin "ruokaöverit" ja "liikuntavajarit", ja sitten tammikuussa toisinpäin. Nyt on palattu tasapainoon, balanssiin.  Tiedostan myös itse ON/OFF-ongelmani;  12 vuoden juoksemattomuuden jälkeen juoksin ensimmäisenä kuukautena yli 70h, sitten ei taas juostu kunnolla puoleen vuoteen. Ravinnon suhteen on vajarit kokeiltu, ja pilattu kaksi kautta.  Halusin valmentajan, joka ymmärtää balanssin merkityksen sekä harjoittelun, että muiden suorituskykyyn vaikuttavien tekijöiden suhteen.

Onnistujia yhdistää kolme asiaa. He keskittyvät omaan tekemiseen, perusasioihin ja omaavat positiivisen asenteen. Vammaisurheilijana olen oppinut keskittymään omaan tekemiseeni. Harjoittelen, Paralympia -leirejä lukuun ottamatta, vammattomien kanssa. Näin ollen urheilijaa, jonka suorituksiin pystyisin itseäni vertaamaan, ei ole, mikä on tehnyt minusta urheilijan, joka luo oman polkunsa kohti parempaa suoritusta, huippua. Want to come in second, follow me. Lopetettuani edellisen valmennussuhteen, halusin myös palata perusasioihin.

Syksyllä minulla oli myös kovat paineet RIO-paikan suhteen. Tuntui, että koko harjoittelu perustui siihen, että RIO-paikka saataisiin. Jouluna aloin miettimään, olisinko parempi urheilija, jos kyseisen paikan saisin? En. Itse määrittelen urheilijoiden paremmuuden suorituskyvyn mukaan, eikä titteli: "paralympia-tason urheilija"  yksinään tekisi minusta parempaa urheilijaa. Otin uuden tavoitteen ensi kaudeksi. Tavoitteeni on uida 750m, pyöräillä 20km ja juosta 5km -kaikki ennätysaikaan.  Harjoitteluni perustuu suorituskyvyn parantamiseen, ei tittelin saavuttamiseen. Halusin, että valmentajallani on samat tavoitteet.

Aloitin valmentajan hakemisen tammikuussa. Leirille lähtiessäni minulla oli kaksi vaihtoehtoa: australialainen, joka auttoi minua joulu-helmikuun,  ja suomalainen. Molemmat triathlonin ammattilaisia, toinen itse urheilijana, toinen elite-tason valmentajana. Helmikuun lopulla aloitin Darby Thomaksen kanssa. Uskon, että hän pystyy tarjoamaan minulle sen, mitä valmennussuhteelta haluankin. Jari Nordblom jatkaa uinti- ja fysiikkavalmentajanani. 

Aloitan kilpailukauteni Lontoon maailmacupin kilpailusta 30.5., jonka jälkeen teen päätöksen loppukauden kisoista. RIO:on vaadittavien ranking-pisteiden keräys alkaa 1.7. 

Liisa

herkistely, kevyt treenijakso.

Herkistely tarkoittaa kevyttä harjoittelujaksoa juuri ennen kilpailua. Näin herkistely määritellään, mutta käytännössä se on kaikkea muuta. Itselleni  herkistely on harjoituskauteni rankimpia viikkoja.

Mitä herkistely on?

Herkistelyn sisältöön ja pituuteen vaikuttavat:

1. kilpailusuorituksen kesto
2. edeltävä treenaaminen
3. yksilöllisyys
4. kilpailun merkitys (pääkisat, harjoituskisat yms.)

Itse aloitan herkistelyn noin 1.5 viikkoa ennen pääkisoja. Herkistelyni sisältää kilpailuvauhtisia vetoja, sekä aerobisia sarjoja. Yleensä käytän 2+1 systeemiä, eli kaksi kovempaa treeniä, yksi kevyt. Toinen kovemmista treeneistä on racepace-treeni eli sisältää kilpailuvauhtisen sarjan. Toinen sen sijaan aerobisen sarjan, joka on yleensä n. 30-40min mittainen, 155-160 sykealueella. Treenitunnit laskevat n.50-60% kovasta treeniviikosta.

Kilpailusuorituksen kestolla on vaikutusta herkistelyyn. Äärisprintterit voivat herkistellä montakin viikkoa, ja treenitunnit ovat erittäin matalalla. Tuntumaa pidetään yllä, mutta rasittavuutta ei enää haeta. Sen sijaan matkurit, joiden suoritus kestää montakin tuntia eivät tiputa treenitunteja niin dramaattisesti.

Kilpailuja edeltävä treenaaminen vaikuttaa myös siihen, kuinka pitkä herkistelyjakso tarvitaan. Esimerkiksi jenkit tunnetaan siitä, että he treenaavat erittäin kovaa harjoituskaudella, mutta herkistelyjaksot ovat lähes pelkästään lepoa. Itselleni tämä ei sovi, vaikka treenaankin suhteellisen paljon treenikaudella. Syynä on se, että keho menee täysin sekaisin. Kehoni on tottunut tekemään kovia suorituksia niin, että paikat ovat hieman, tai vähän enemmänkin, jumissa, joten jos herkistelen "liikaa", en osaa enää kovaa suoritusta tehdä. Liian suuri muutos ei ole hyväksi.

Herkistelyn on opittava. On löydettävä itselle sopivin herkistelytapa. Herkistelyllä voit pahimmassa tapauksessa pilata koko suorituksen, mutta onnistuneella saat itsestäsi kaiken irti. Tietysti jokainen urheilija haluaisi vastineen treenitunneilleen, joten herkistelyjakso on suunniteltava erittäin tarkasti.

Herkistelyssä suurta roolia näyttelee myös kaikki se muu, joka tapahtuu treenien ulkopuolella. Ylimääräistä liikuntaa usein vältetään, ravinto ja lepo optimoidaan.

Itselleni herkistelyjakso on henkisesti erittäin raskasta. Välillä ei kulje, kilpailut lähenevät. Paniikki iskee. Odotukset kasvavat. Alat stressata sitä, että stressaat. Neuvona voin sanoa, että uskokaa siihen, mitä olette treenikaudella tehneet ja kilpailupaikalle saapuminen saa sinut viimeistään liikkeelle.

Huomenna alkaa uinnin SM-kilpailut. Saavuin aamulla Turkuun, kotiin, paikkaan, jossa SM-kilpailut tänä vuonna pidetään. Koti- altaani toimii huomisesta alkaen kilpailualtaana. Itse en ole kilpailuihin herkistellyt, koska kauden pääkisat nämä eivät ole. Herkistelen ainoastaan kauden pääkisoihin/pääkisaan. Muihin kilpailuihin kevennän 1-4 päivää, jolloin lasken sekä tehoja että tunteja alemmas. Herkistely syö treeniviikkoja, joten harvat herkistelevät useasti kauden aikana.

Esimerkkinä hyvästä herkistelijästä voisin sanoa huippu-uimarin, MM-pronssimitalistin Matti Mattssonin. Treenikaudella tulokset eivät ole huippuluokkaa, mutta arvokisoissa aina onnistunut! Se on huippu-urheilijan tunnusmerkki. Matti osaa ajoittaa kuntohuippunsa tärkeisiin kisoihin. Hän ei herkistele kauden aikana useasti, ainostaan pääkisoihin. Hän luottaa omaan treenaamiseensa eikä välitä muiden odotuksista.


- Liisa