blogimuutto.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen muuttanut vuosittain. Porista Tampereelle, Tampereelta Turkuun ja Turusta Helsinkiin. Ei siis ihme, että osa kavereistani vieläkin kysyy: ”Mitäs sinne Turkkusee?”. Muuttaminen… noh, käytännössä se on toiminut niin, että olen soittanut vanhemmilleni muuttopäivän ja uuden osoitteeni. Muuttaessani Tampereelta Turkuun muuttopäivä osui juuri kilpailujeni aikaan, joten kilpailureissulta palasin uuteen asuntoon, uudelle paikkakunnalle. Turun rautatieasemalta suunnistin kerrostalolle google maps:in opastuksella, 8.kerrokseen hissillä, ja ylimmässä kerroksessa kokeilin avaintani jokaisen asunnon oveen ennen kuin löysin omani. Muuttotiimi oli suoriutunut täydellisesti; tavarat paikoillaan, ja siistiä kuin sisustuslehdissä.

Sisustus pitää olla käytännöllinen. Ei mattoja- hankala imuroida, vaarana kompastuminen. Ei sohvaa, jotta pyörälle on riittävästi tilaa. Ei turhia tekstiilejä- päiväpeitosta aamuin illoin harmia. Foam-roller toimii hyvin koristetyynynä, jos vieraat haluavat pään alle ”pehmustetta” lattialla hengailessaan. Takaa myös sen, ettei vieraat tunne oloaan liian mukavaksi. Koriste-esineet – pölynkerääjät. Jos koriste-esinettä piirongin päälle haluaa voi juoksuproteesin siihen nostaa, ja ihailla. Pienessä asunnossa ei myöskään pääse eksymään, ja aamutreeneihin on sopivan lyhyt matka, 75cm.

Muuttaminen tai sisustaminen ei ole vahvinta osaamistani, mutta pakkaamisessa olen pro-tasoa. Viikonloppu vanhemmilla, neljä päivää kilpailureissulla tai kuukausi leirillä, on mukanani oman painoni verran tavaraa, valehtelematta puolet omaisuudestani. Kolme proteesia, pyörä, uintivälineet, lenkkareita, ergo…

Olen pakannut, blogini muuttaa.Vastuun muutosta ja sisustuksesta annoin Matti Petteri Pöntiölle, ja voin taas todeta: täydellinen suoritus, kiitos! Jotain kuitenkin vielä puuttuu… TE LUKIJAT! Blogini muutti osoitteeseen: www.liisalilja.fi. 

Uusi ympäristö, uusi blogikoti, ja tulossa jotain uutta. Ensi viikosta alkaen pääsette seuramaan valmistautumistani, ja matkaani kohti RIO:a gopro-videokameran kautta. Yli 200 päivää, 2 videota viikossa, tervetuloa matkalle!

-         -  Liisa 

hyvän valmennussuhteen etsintä.

Lopetettuani yhteistyön Yan Bussetin kanssa marraskuun lopulla, minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, mitä seuraavaksi.  Tiesin, ja tiedän millaisen valmennussuhteen haluaisin: demokraattisen, jossa keskustelu ja yhteistyö johtavat tekemistä, mielipiteeni otetaan huomioon, olen itse vastuussa menestymisestäni ja urastani. Kuitenkin on asioita, joissa valmentajan pitäisi toimia kurin ja rajojen luojana,  olla ns. The Boss.

Olen ON/OFF -ihminen. Käytännössä siis överit tai vajarit.  On ilo huomata, etten ole ainoa ON/OFF -ihminen, ruuhka liikuntapaikoilla on mukavasti alkanut helpottamaan alkuvuodesta. Jouluna ensin "ruokaöverit" ja "liikuntavajarit", ja sitten tammikuussa toisinpäin. Nyt on palattu tasapainoon, balanssiin.  Tiedostan myös itse ON/OFF-ongelmani;  12 vuoden juoksemattomuuden jälkeen juoksin ensimmäisenä kuukautena yli 70h, sitten ei taas juostu kunnolla puoleen vuoteen. Ravinnon suhteen on vajarit kokeiltu, ja pilattu kaksi kautta.  Halusin valmentajan, joka ymmärtää balanssin merkityksen sekä harjoittelun, että muiden suorituskykyyn vaikuttavien tekijöiden suhteen.

Onnistujia yhdistää kolme asiaa. He keskittyvät omaan tekemiseen, perusasioihin ja omaavat positiivisen asenteen. Vammaisurheilijana olen oppinut keskittymään omaan tekemiseeni. Harjoittelen, Paralympia -leirejä lukuun ottamatta, vammattomien kanssa. Näin ollen urheilijaa, jonka suorituksiin pystyisin itseäni vertaamaan, ei ole, mikä on tehnyt minusta urheilijan, joka luo oman polkunsa kohti parempaa suoritusta, huippua. Want to come in second, follow me. Lopetettuani edellisen valmennussuhteen, halusin myös palata perusasioihin.

Syksyllä minulla oli myös kovat paineet RIO-paikan suhteen. Tuntui, että koko harjoittelu perustui siihen, että RIO-paikka saataisiin. Jouluna aloin miettimään, olisinko parempi urheilija, jos kyseisen paikan saisin? En. Itse määrittelen urheilijoiden paremmuuden suorituskyvyn mukaan, eikä titteli: "paralympia-tason urheilija"  yksinään tekisi minusta parempaa urheilijaa. Otin uuden tavoitteen ensi kaudeksi. Tavoitteeni on uida 750m, pyöräillä 20km ja juosta 5km -kaikki ennätysaikaan.  Harjoitteluni perustuu suorituskyvyn parantamiseen, ei tittelin saavuttamiseen. Halusin, että valmentajallani on samat tavoitteet.

Aloitin valmentajan hakemisen tammikuussa. Leirille lähtiessäni minulla oli kaksi vaihtoehtoa: australialainen, joka auttoi minua joulu-helmikuun,  ja suomalainen. Molemmat triathlonin ammattilaisia, toinen itse urheilijana, toinen elite-tason valmentajana. Helmikuun lopulla aloitin Darby Thomaksen kanssa. Uskon, että hän pystyy tarjoamaan minulle sen, mitä valmennussuhteelta haluankin. Jari Nordblom jatkaa uinti- ja fysiikkavalmentajanani. 

Aloitan kilpailukauteni Lontoon maailmacupin kilpailusta 30.5., jonka jälkeen teen päätöksen loppukauden kisoista. RIO:on vaadittavien ranking-pisteiden keräys alkaa 1.7. 

Liisa

matka kohti Rio de Janeiroa.

Tiistai oli ehkä tämän syksyn odotetuimpia päiviä. Kansainvälinen Paralympiakomitea julkisti Rio de Janeiron triathlon luokat eli toisin sanoen, mitkä vammaluokat ovat Rio:ssa starttiviivalla. Paratriathlonissa, kuten myös monissa muissa vammaisurheilu -lajeissa, urheilijat jaetaan luokkiin, sen perusteella kuinka paljon urheilijan vamma haittaa kilpailusuoritusta. Paratriathlonissa luokkia on viisi; ykkösillä vammahaitta-aste on suurin, vitosilla pienin. Itse kilpailen luokassa PT2( PT=paratriathlon). Rio de Janeiron Paralympialaisissa triathlon on lajiohjelmassa ensimmäistä kertaa. Paratriathlonisteja valitaan 30+30, eli 30 miestä ja 30 naista. Koska paikkoja on niin vähän, kaikki luokat eivät pääse starttiviivalle. Paralympiakomitea valitsi näin ollen kolme luokkaa viidestä, jotka saavat osallistua Rio:n Paralympialaisiin. Onnekseni, kakkoset ovat yksi niistä, jotka siellä kilpailevat. :)

Luettuani tiistaina tiedotteen luokkavalinnasta, olin erittäin helpottunut. Tiedän, etten ole parhaimmillani vielä 2016, ja saan kovasti tehdä töitä, jos haluan edes tavoitella Paralympia-paikkaa. On silti hienoa, että minulla on mahdollisuus siihen.

Rio:on valitaan luokastani 10 urheilijaa, jokaisesta kolmesta luokasta siis 10. Yksi saa paikan MM-kisoista, yhdeksän muuta valitaan ranking -pisteiden perusteella. Tämä tarkoittaa, että ensi kesänä tulen kiertämään lähes kaikki maailman cupin pistekilpailut. Ranking -pisteiden keräys alkaa 1.6.2015 ja kestää vuoden. Jokaisessa kilpailussa on onnistuttava. Vaikka kilpailu Paralympia-paikoista tulee olemaan kovaa, odotan innolla!

Tervetuloa matkaani mukaan kohti Rio de Janeiron Paralympialaisia! :)

-Liisa