just like a dream.

Itselläni arki on aika kiireistä, tai ainakin niin luulen. Toisaalta voisin tiivistää päiväni pariin lauseeseen, treeniä ja treeneihin valmistautumista. Ei kuulosta kiireiseltä. ;) Silti tuntuu, että yksikin ylimääräinen ohjelmanumero vie hirveästi energiaa.

Viime viikon tiistaina kävin Oulusta hakemassa uutta pyörääni. Lähdin aamu kuudelta Turusta ja palasin yöllä pyörän kanssa. Aamutreenin suoritin 3.50am. Vaikka herätys aamuihmisellekin oli hieman vaikea, tajusin lenkillä olevani älyttömän onnellinen. Aurinko nousi, ei ruuhkaa, kesäkuu ja mitä parasta; MINÄ juoksin.

Ihmisellä on tapana unelmoida asioista, jotka eivät ole sillä hetkellä mahdollisia, kuten itselläni on unelmana saavuttaa maailman paratriathlon kärki, joka nykyisellä kunnollani ei ole vielä mahdollista. Olen viimeiset viikot hehkuttanut jokaiselle juoksusta ja sen tuomasta ilosta. Tiedän, että vammattomille kyseinen taito on lähes itsestään selvyys. Tämän vuoksi en edes oleta heidän ymmärtävän kuinka hienolta se pitkästä aikaa tuntuu.

En usko, että kaikki amputoidut edes haaveilevat juoksemisesta. Itselleni juokseminen on kuitenkin aina ollut lähellä sydäntä. Ennen vammautumistani juoksin paljon, olin aina vauhdissa. Kuten Bio.:ssani totean, vaikka jalka lähti, ei se urheilullisuuttani vienyt. Näin ollen olen siitä asti haaveillut juoksemisesta. Tärkeintä on muistaa, että vammautuminen ei muuta luonnettasi, jos et itse sitä muuta. Ei raajan menetys tee sinusta laiskaa, vaan ihmisen, jolla on yksi raaja vähemmän.

Össur:in, tulevan sponsorini, slougan: Life Without Limitations on juuri se, mihin elämässäni pyrin. Näin ollen juoksujalkaterän saaminen ja juoksun oppiminen on ollut askel kohti tavoitettani. Olen varma siitä, ettei elämässä ole rajoituksia, jos ei niitä itse kehitä.

Nyt, kun kaikilla on mielessään kuva minusta kirmaamassa kesäauringossa, palataan takaisin Turkuun. Vaikka olen tällä hetkellä erittäin onnellinen, en pelkästään onnen kyyneleitä itke. Välillä tuntuu, ettei juoksu etene yhtään ja syke on yli 170 400m jälkeen. Sitähän se harjoittelu on, ala-ja ylämäkeä. En kuitenkaan voi olla tyytymätön, vaikka juoksu ei aina liikkuisi. Minä juoksen, se on pääasia! :)

Ensi lauantaina pidetään triathlonin sprinttimatkan Suomen mestaruus- kilpailut. Itse en starttiviivalla ole. En voi sanoa, ettenkö olisi hyvässä kunnossa. En myöskään voi sanoa olevani itselleni tarpeeksi hyvässä kunnossa. Näin ollen osallistun SM:hin vasta, kun koen itse olevani huippukunnossa. Ensi vuonna starttiviivalla nähdään.

Onnea jokaiselle SM-kilpailijalle! Ihmisen elimistö pystyy huimiin suorituksiin, jos annatte sille vain luvan! Rajoja ei ole, jos ette niitä itse kehitä.

- Liisa

viikon fiilikset.

Triathlon- urani on vasta alkumetreillä, mutta kestävyysurheilua olen treenannut yli 7 vuotta, tai oikeastaan koko elämäni. Tammikuussa päätin vaihtaa päälajiani uinnista triathloniin. Lajin osa-alueet olivat olleet harjoitusohjelmassani mukana ennen tammikuutakin, mutta pyöräily sijoittui spinning-saliin ja juoksua tuli harrastettua epäsäännöllisen säännöllisesti.

Monet ovat kysyneet, miten pystyin vaihtamaan lajia ja saavuttamaan tuloksiakin näin nopeasti. Vastaus löytyy hyvästä kestävyyskunnostani. Vaikka viimeiset puolivuotta olen tehnyt hurjasti töitä, suurimman työn olen silti tehnyt viimeisen 7 vuoden aikana hankkiessani hyvän kestävyyden. Oikeastaan viimeiset puolivuotta olen vain yrittänyt opetella lajitekniikoita ja totutella työskentelemään pystyasennossa.

Hyvän kestävyyskunnon saavuttaminen vie aikaa. Sen eteen pitää tehdä tuhansia tunteja töitä. Itselläni treenitunteja on kertynyt n.20/vko, viiden vuoden ajan, 50vko vuodesta. Tuloksia syntyy, jos tekee laadukasta työtä päivästä, viikosta, vuodesta toiseen.

Maanantaina palattuani Suomeen kisoista itselleni iski pieni tyhjyys. Tajusin kuinka paljon olin kisoihin panostanut, tietämättäni. Mitä nyt? En ollut asettanut itselleni seuraavaa tavoitetta, pitäisikö minun aloittaa treenikauteni jo nyt, jotta ensi kesänä olisin hyvässä kunnossa, vai ottaisinko kesälle lisää kisoja?

Kestävyysurheilijan tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu henkinen vahvuus. On kestettävä korkea treenimäärä fyysisesti, mutta myös henkisesti, vältettävä burn-out:ia. Päätin ottaa tämän viikon rennommin. Sykemittarini jäi lomalle, vaihdoin lenkkireitit uusiin, söin suolapähkinöitä sängyssä ja heräsin aamuisin 30min myöhemmin. Otin rennosti, vaikka treenitunnit pysyivät silti kohtuullisella tasolla, 18h/vko.

Vaikka viikko alkoi hieman sekaisin fiiliksin, treenit ovat alkaneet taas kulkea paremmin. Tai noh, eilen ei kyllä fillarilenkki kulkenut. Samalla lenkillä molemmat renkaat tyhjeni. Ensimmäisestä vielä selvittiin, mutta toiseen ei enää löytynyt sisärengasta vaihdettavaksi, joten viimeiset 3km meni pyörää taluttaen. Onnekseni en ollut kauempana, eikä vettä tullut kovin paljoa. Aamulla juoksu tuntui hieman tahmealta, mutta hyvällä musiikilla siitäkin nautittiin. Itselläni on illalla parit ylioppilasjuhlat. Yritän saada päivän treenit siihen mennessä tehtyä, jotta voin nauttia ruokatarjoilusta kohtuudella. :)

- Liisa

Besancon ITU World Paratriathlon event.

Palasimme viime yönä takaisin Suomeen. Matka oli onnistunut, ensimmäisestä triathlon-startista selviydyin maaliin asti.

Kilpailupaikkana toimi Ranskassa sijaitseva Besancon. Lähin lentokenttä sijaitsi Genevessä, josta jatkoimme matkaa autolla. Onnekseni en ollut ratin takana, pyörälläkin oli ongelmia ymmärtää liikennettä. Matkustimme Besanconiin jo torstaina, jotta ehdimme tutustua reittiin.

Tässä sitä uitiin. 

Kilpailureitti on omasta mielestäni hyvä. Uintiosuus suoritettiin joessa, jossa myötävirtaus oli aikas kova. 750m taittui itseltäni aikaan 7min13s. Vaikeinta itselleni oli pysyä reitillä, koska virtaus vei helposti ulos, eikä poijujen kiertäminen enää onnistunut. Heikoimmilla uimareilla oli ongelmia selviytyä maaliin asti, ja osa vaihtoikin vapaauinnin tasatahti selkään.

Ensimmäinen vaihto, uinnista pyöräilyyn, oli hidas; 2.57. Kilpailuissa toimiva avustajani Marko Törmänen oli hetkellisesti kadoksissa ja vaihtosuunnitelmamme ei täydellisesti toiminut. Markon rooli oli ensimmäisessä vaihdossa tuoda minulle sauvat rantaan, kiskoa märkäpuku pois ja nostaa pyöräni maahan. Kilpailuissa minulla saa olla 1-2 avustajaa, jotka auttavat vaihdoissa.

Pyöräilyosuus lähti hieman kehnosti liikkeelle, kun kolaroin ensimmäisessä käännöksessä tandem-pyörän kanssa. Parin minuutin päästä olin kuitenkin jo hyvässä vauhdissa, kaikki raajat tallella. Pyöräreitti oli ihan mukava. 9.5km lenkki kierrettiin kahdesti, joka sisälsi kolme mäkeä ja pari tiukempaa käännöstä. Aluksi itselleni oli vaikeata havainnoida liikennettä, kun osa kilpailijoista liikkui käsipyörällä lähes maantasalla, ja tandem-pyöräilijät polkivat lähes kaksinkertaista vauhtia itseeni verrattuna. Pyöräosuus kesti 48.05.

Toinen vaihto, pyörästä juoksuun, sujui paremmin. Juoksu lähti hyvin liikkeelle. Reitti kulki kaupungissa. Maasto oli vaihteleva; asfalttia, ruohikkoa, mukulakiveä, soraa... Reitti oli hieman huonosti merkitty, ja juoksin ylimääräiset 200m. Olimme katsoneet reitin kartalta, mutta emme käyneet reittiä läpi, koska tosiaan kulki keskustassa. Juoksu kulki aikaan 32.50. Olin erittäin tyytyväinen juoksuvauhtiini.

Maalissa loppuaikaan 1.32.2, toinen sija. Olin tyytyväinen. Pyöräily-ja juoksuosuus eivät ole vielä kansainvälistä kärkeä, mutta kehitettävääkin on vielä paljon.