syksyn odotusta.

Pienempänä odotin syksyä, tai oikeastaan syntymäpäivääni, joka on elokuun lopulla. Kesä meni odottaessa, ohi, kuten myös tänä vuonna. Syynä ei enää ole syntymäpäiväni, vaan jalkani. Ainut, luuta sisältävä, jalkani. 

En ole koskaan nauttinut kylmästä, vaan rakastanut lämpöä. Mitä kuumempi, sen parempi. Virittäytyminen syksyn kylmiin aamuihin ja pimeisiin iltoihin on ollut aina hieman vaikeaa. En odota syksyn ilmoja, vaan syksyä ajankohtana. 

Seitsemän viikkoa rasitusmurtuman kanssa on takana. Voisin ottaa eron. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni epätietoisuudessa. Luulin kivun johtuvan vain revähtäneestä lihaksesta. Kolmannella viikolla, kun diagnoosi selvisi, olin vielä ihan toiveikas, mutta nyt, seitsemän viikko takana päin... tunnelma ei ole enää toiveikas. Odotan vain sitä aamua, kun voin hyppiä vessaan. 

Viikko on ollut henkisesti erittäin raskas. Sääri on parempi, mutta ei juoksu kunnossa. En jaksaisi odottaa, voisin hypätä suoraan lokakuuhun. Odotan juoksua, mutta odotan myös arkeani. Sitä, että voin hyppiä uimahallilla, kävellä kauppaan ja portaita ilman kipua, ponnistaa altaan päädystä ja tehdä salilla etukyykkyä. Tietysti mielialaa laskee myös kuntoutus, se työ, mikä edessä odottaa, kun jalka antaa vain luvan. No, onneksi rakastan treenaamista. ;)

Harjoitusviikkoni on ollut ihan mukava. Koko seitsemän viikkoa olen pystynyt pitämään harjoitustuntini 80% normaalista, vaikka tietysti sisältöä on tarvinnut soveltaa.Voin kuitenkin olla tyytyväinen harjoitustulokseeni rasitusmurtuman aikana. Olen keskittynyt asioihin, osa-alueisiin, joihin ei ennen ole aikaa riittänyt tai kiinnostusta, kuten keskivartalon voimatasoon. Tällä viikolla keskityimme voimaan, salitreenaamiseen. Tietysti pyörää tuli jauhettua perinteiset 5 lenkkiä ja altaassa kelluttua yli 30km. Lihaskuntotreenejä kertyi kolme, kaksi salitreeniä ja yksi raskaampi kuntopallotreeni. 

Ensi viikolla alkaa aamu-uinnit Mäkelänrinteen uimahallilla. Syksyn arki alkaa palailla. Tähän asti olen uinnut Järvenpäässä, märskyn (mäkelänrinteen) ollessa kesätauolla. Keskiviikkona pidämme myös palaverin ensi kauden suunnitelmista ja tavoitteista. Uusi valmennuskuvio starttaa syyskuussa. :) 

- Liisa 

viikon fiilikset.

Triathlon- urani on vasta alkumetreillä, mutta kestävyysurheilua olen treenannut yli 7 vuotta, tai oikeastaan koko elämäni. Tammikuussa päätin vaihtaa päälajiani uinnista triathloniin. Lajin osa-alueet olivat olleet harjoitusohjelmassani mukana ennen tammikuutakin, mutta pyöräily sijoittui spinning-saliin ja juoksua tuli harrastettua epäsäännöllisen säännöllisesti.

Monet ovat kysyneet, miten pystyin vaihtamaan lajia ja saavuttamaan tuloksiakin näin nopeasti. Vastaus löytyy hyvästä kestävyyskunnostani. Vaikka viimeiset puolivuotta olen tehnyt hurjasti töitä, suurimman työn olen silti tehnyt viimeisen 7 vuoden aikana hankkiessani hyvän kestävyyden. Oikeastaan viimeiset puolivuotta olen vain yrittänyt opetella lajitekniikoita ja totutella työskentelemään pystyasennossa.

Hyvän kestävyyskunnon saavuttaminen vie aikaa. Sen eteen pitää tehdä tuhansia tunteja töitä. Itselläni treenitunteja on kertynyt n.20/vko, viiden vuoden ajan, 50vko vuodesta. Tuloksia syntyy, jos tekee laadukasta työtä päivästä, viikosta, vuodesta toiseen.

Maanantaina palattuani Suomeen kisoista itselleni iski pieni tyhjyys. Tajusin kuinka paljon olin kisoihin panostanut, tietämättäni. Mitä nyt? En ollut asettanut itselleni seuraavaa tavoitetta, pitäisikö minun aloittaa treenikauteni jo nyt, jotta ensi kesänä olisin hyvässä kunnossa, vai ottaisinko kesälle lisää kisoja?

Kestävyysurheilijan tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu henkinen vahvuus. On kestettävä korkea treenimäärä fyysisesti, mutta myös henkisesti, vältettävä burn-out:ia. Päätin ottaa tämän viikon rennommin. Sykemittarini jäi lomalle, vaihdoin lenkkireitit uusiin, söin suolapähkinöitä sängyssä ja heräsin aamuisin 30min myöhemmin. Otin rennosti, vaikka treenitunnit pysyivät silti kohtuullisella tasolla, 18h/vko.

Vaikka viikko alkoi hieman sekaisin fiiliksin, treenit ovat alkaneet taas kulkea paremmin. Tai noh, eilen ei kyllä fillarilenkki kulkenut. Samalla lenkillä molemmat renkaat tyhjeni. Ensimmäisestä vielä selvittiin, mutta toiseen ei enää löytynyt sisärengasta vaihdettavaksi, joten viimeiset 3km meni pyörää taluttaen. Onnekseni en ollut kauempana, eikä vettä tullut kovin paljoa. Aamulla juoksu tuntui hieman tahmealta, mutta hyvällä musiikilla siitäkin nautittiin. Itselläni on illalla parit ylioppilasjuhlat. Yritän saada päivän treenit siihen mennessä tehtyä, jotta voin nauttia ruokatarjoilusta kohtuudella. :)

- Liisa