alku.

uusi valmennussuhde. - postauksessani pohdin aloittamisen vaikeutta. Sain tekstiini liittyen sähköpostin, joka meni näin (julkaistu henkilön luvalla):

"...olen ollut kaksi vuotta tekemättä mitään. Tai no, mitä arjessa tullut liikuttua. Ennen harrastin jalkapalloa 5-6 kertaa viikossa, ja fyysinen kuntoni oli mainio. Loukkaantumisen jälkeen ei urheilu enää vain kiinnostanut. Sinun on helppo aloittaa juoksu taas murtuman jälkeen, kun fyysinen kuntosi on niin hyvä. Toista se on niillä, joiden kunto on pohjalla. Alkaminen on niin paljon vaikeampaa..."

Viestissä oli monta hyvää pointtia. Tietysti minun on helpompi jatkaa juoksu -harjoittelua murtuman parantumisen jälkeen, mutta olen tehnyt sen eteen töitä. Vaihtoehtonani oli pitää kymmenen viikon loma treenamisesta, mutta tiesin, että sen jälkeen aloittaminen olisi ollut entistä vaikeampaa. Tämän takia olen soveltanut liikuntaa entisestään, ja pitänyt kuntoani yllä. Eihän se helppoa, tai aina niin mielekästä, ole ollut, kun toimivia jalkoja ei ole löytynyt. 

Koen, että olen joskus aloittanut aika alusta, ja tuntenut todella sen aloittamisen vaikeuden. Ennen sairastumistani olin fyysisesti hyväkuntoinen, ryhmäni parhaimpia telinevoimistelijoita ja muutenkin liikunnallisesti lahjakas. Uimaan opin jo 4-vuotiaana, oikeasti. Itse luulin osaavani aina. ;) Yleensä uintisuoritukseni päättyi kuitenkin siihen, että äiti veti minut hiuksista ylös altaan pohjasta. Olin erittäin vihainen, hän pilasi suoritukseni. Mihin tämä itsevarmuus on kadonnut?? 

Elämäni kuitenkin muuttui sairastuttuani. Sairaala-jaksoni kesti kokonaisuudessaan yli kaksi vuotta. Kuntoni oli tämän jälkeen aivan pohjalla. 

Tästä se oma urheilu-urani on alkanut. 

Vammaisurheilija -polkuni on siis lähtenyt kuvan kunnosta. Meni yli kolme vuotta, ennen kuin olin fyysisesti siinä kunnossa, että jaksoin arkielämäni kunnolla. Pidemmät matkat liikuin rattaissa, lyhyemmät kävellen, kunhan kävelyn taas opin.  Uida jaksoin alle 15m. Itselleni vaikeampaa oli hyväksyä erittäin huono kuntoni, kuin raajan menetys. En ollut enää hyväkuntoinen telinevoimistelija. 

Tietysti nyt minun on helppo huokaista, kun olen saavuttanut sen fyysisen kunnon, mitä minulla oli ennen vammautumistani. Siihen tarvittiin kymmenen vuotta pitkäjänteistä harjoittelua. Työtä on kuitenkin vielä jäljellä, kun tavoitteeni on saavutta huippukunto. Kunto, joka vaaditaan siihen,että voin saavuttaa unelmani. 

- Liisa

Suuret onnittelut Kaisalle pitkän matkan MM-hopeasta! 

syksyn odotusta.

Pienempänä odotin syksyä, tai oikeastaan syntymäpäivääni, joka on elokuun lopulla. Kesä meni odottaessa, ohi, kuten myös tänä vuonna. Syynä ei enää ole syntymäpäiväni, vaan jalkani. Ainut, luuta sisältävä, jalkani. 

En ole koskaan nauttinut kylmästä, vaan rakastanut lämpöä. Mitä kuumempi, sen parempi. Virittäytyminen syksyn kylmiin aamuihin ja pimeisiin iltoihin on ollut aina hieman vaikeaa. En odota syksyn ilmoja, vaan syksyä ajankohtana. 

Seitsemän viikkoa rasitusmurtuman kanssa on takana. Voisin ottaa eron. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni epätietoisuudessa. Luulin kivun johtuvan vain revähtäneestä lihaksesta. Kolmannella viikolla, kun diagnoosi selvisi, olin vielä ihan toiveikas, mutta nyt, seitsemän viikko takana päin... tunnelma ei ole enää toiveikas. Odotan vain sitä aamua, kun voin hyppiä vessaan. 

Viikko on ollut henkisesti erittäin raskas. Sääri on parempi, mutta ei juoksu kunnossa. En jaksaisi odottaa, voisin hypätä suoraan lokakuuhun. Odotan juoksua, mutta odotan myös arkeani. Sitä, että voin hyppiä uimahallilla, kävellä kauppaan ja portaita ilman kipua, ponnistaa altaan päädystä ja tehdä salilla etukyykkyä. Tietysti mielialaa laskee myös kuntoutus, se työ, mikä edessä odottaa, kun jalka antaa vain luvan. No, onneksi rakastan treenaamista. ;)

Harjoitusviikkoni on ollut ihan mukava. Koko seitsemän viikkoa olen pystynyt pitämään harjoitustuntini 80% normaalista, vaikka tietysti sisältöä on tarvinnut soveltaa.Voin kuitenkin olla tyytyväinen harjoitustulokseeni rasitusmurtuman aikana. Olen keskittynyt asioihin, osa-alueisiin, joihin ei ennen ole aikaa riittänyt tai kiinnostusta, kuten keskivartalon voimatasoon. Tällä viikolla keskityimme voimaan, salitreenaamiseen. Tietysti pyörää tuli jauhettua perinteiset 5 lenkkiä ja altaassa kelluttua yli 30km. Lihaskuntotreenejä kertyi kolme, kaksi salitreeniä ja yksi raskaampi kuntopallotreeni. 

Ensi viikolla alkaa aamu-uinnit Mäkelänrinteen uimahallilla. Syksyn arki alkaa palailla. Tähän asti olen uinnut Järvenpäässä, märskyn (mäkelänrinteen) ollessa kesätauolla. Keskiviikkona pidämme myös palaverin ensi kauden suunnitelmista ja tavoitteista. Uusi valmennuskuvio starttaa syyskuussa. :) 

- Liisa