driving force.

Miten suunnitella elämänsä, jos koko ajan pitää tarttua hetkeen? Jos tarttuisimme jokaiseen hetkeen, ei olisi huippu-urheilijoita. Kuka jaksaisi vuosia pitkäjänteistä treenaamista? Hetkessä eläminen veisi kaiken aikamme. Mitä se sitten tarkoittaakin. Elämää on kuitenkin elettävä. Joka aamu täytyy valita... mennä eteenpäin säästä huolimatta, tai sulkea verhot, ja jättää päivän kokematta.

Urheilijalta usein kysytään, mikä on hänen ns. " driving force". Minun driving force:ni on ehdottomasti tavoiteeni, unelmani. Se antaa syyn jatkaa eteenpäin, kehittyä ja rääkätä itseäni loppuun asti. Kuvittelen, että unelmani on pitkien portaiden päässä. Sinne ei edes välttämättä näe. Rappusia on yhtä monta kuin päiviä Rio de Janeiron paralympialaisiin, unelmaani. Jokainen päivä on mahdollisuus kiivetä yksi rappunen ylöspäin. Ylöspäin pääsen, jos teen treenin hyvin, keskityn palautumiseen ja pidän tahdon yllä. Jokainen päivä ratkaisee, pääsenkö ylös asti. Mitä, jos jää pari porrasta jäljelle? En usko, että paralympialaisia siirrettäisiin minun takiani. Ajatus siitä, että tämä päivä ratkaisee, saa minut tekemään parhaani jokaisena päivänä, jokaisessa treenissä.

Urheilijan pitää asettaa tavoite. Ei riitä, että toteaa: "Teen parhaani, ja katsotaan mihin se riittää". Tavoitteen asettamisessa on kolme pointtia (Kuulostaa ihan Stubbin lauseelta ;)):

1. Tavoite on oltava mitattavissa. Juokset satametriä, muttet saa aikaa? Lisääkö se sinun motivaatiota? Ihmisen on vaikea tavoitella tunnetta.

2. Kirjoita tavoite ylös. Itselläni tavoite on taustakuvana. Sana RIO- lukee pyörässäni. Jos haluaa tavoitella jotain, pitää tietää mitä tavoitella. Samalla huomaamatta ohjelmoit itseäsi kohti tavoitetta.

3. Aseta deadline. Pitää olla aikataulu. Jos huomenna on tentti, teet tänään kovasti duunia. Jos ei ole aikataulua siirrät työtä koko ajan eteenpäin.

Elä elämää niin, ettei tarvi myöhemmin jossitella! Lähtökohdalla ei ole merkitystä, vaan sillä mitä haluat.



- Liisa

unelmaduuni, FTP- data ja ensi kauden kilpailukalenteri.

Tyypillinen keskustelun aihe on unelmat. Unelma loma. Unelma duuni. Unelma poikaystävä. Eilen illalla tajusin, kuinka paljon puhun unelmistani. Haluan aina enemmän. Pyrin olemaan parempi.

Ensimmäiselle luokalle mennessäni aloin jo puhumaan unelma-ammatistani. Haluan opiskella lääketiedettä. Koko 13 vuotta tähtäsin siihen, että joskus pääsisin lukemaan sitä, mitä halusin. Olin koulussa perusopiskelija, keskiarvo vaihteli kahdeksan molemmin puolin.

Minussa ei ole koskaan ollut humanistisen alan piirteitä. Äidinkielen prelistä en päässyt läpi, itse kirjoituksista kirjoitin huonoimman hyväksytyn, A:n. Muistan vieläkin prelin aiheet:

1. Pärjääkö maailmassa ilman korruptiota?

2. Miksi Lähi-itään ei saada rauhaa? 

3. Mihin tarvitsemme taivasta?

Ensimmäistä aihetta en ymmärtänyt, toista en voinut valita, koska en tiennyt mitä Lähi-idällä tarkoitetaan, kolmas oli siis valittava. Ensimmäinen ajatus oli: Jesus Christus. Seuraavaksi aloin moittia itseäni siitä, etten muistanut, miten fysiikassa taivas määritellään. Lopulta ajatus päättyi siihen, että kokonaisluku jaettuna äärettömällä on nolla. Tekstiä paperille tuli kolme lausetta. Itse kirjoituksissa sain kirjoitettua jopa puolitoista sivua. Tosin, isot marginaalit paperin sivuilla ja yläreunassa hieman auttoivat.

Olen porilainen luonnontieteilijä. Tuotan tekstiä, jos minulla on faktaa ja asiaa. Biologiasta, fysiikasta ja matematiikasta olen aina pitänyt. Kemiasta pidin, mutten sitä osannut. Ymmärsin vasta viisi kurssia lukiossa luettuani, että hiilivedyt sisältävät vain hiiltä ja vetyä. Oppimisnopeuteni oli niin hidas, etten olisi ehtinyt koskaan työelämään.  Maantietoa en ole koskaan ymmärtänyt, en vieläkään. Lukion maantiedon ykköskurssia yritin suorittaa kolme kertaa, ja lopulta pääsin läpi siskoni kirjoittaman Madagaskar- esitelmän ansiosta. Itse kokeessa sijoitin Afrikan vahingossa Euroopan korkeudelle eikä päiväntasaajan alapuolella ollut muita kuin pingviinejä.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääsin opiskelemaan Turun yliopistoon fysiologiaa ja genetiikkaa. Olin varma, ja olen vieläkin, että opiskelen unelma-ammattiini. Tai oikeastaan, olen tällä hetkellä unelma-ammatissani. Työskentelen Helsingin yliopistossa, optogenetiikan tutkimus -ryhmässä, ja samalla teen kandidaatin tutkielmaani. Tutkijan työ on erittäin lähellä urheilijan työtä: 90% pettymyksiä, 10% onnistumisia. Olen töiden ohella pystynyt hyvin treenaamaan. Olen viettänyt n. 20h viikossa Meilahdessa, sovittaen työtunnit treenien mukaan. Tuntuu erittäin oudolle, että unelmasta voi saada palkkaa. Tätä unelmaa jatkuu vuoden loppuun.

Treenit ovat kulkeneet hyvin. Vuorokauden viikosta olen saanut hikoilla. Kolmisen viikkoa sitten aloitin voimajakson, joten salillekin on päässyt pari kertaa viikossa. Eilen tein parin kuukauden tauon jälkeen FTP-testin pyörällä eli:

20min warm up

5*(1min fast high cadens +1min easy)

5min easy

5min 95% of max

10min easy

30min max

15min cool down

Tässä data: 

Testi-protokollan sykevaihtelut näkyy aika hyvin. Alempana näkyy keskiarvosykkeet numeroina.

30min max keskiarvo watit: 196, FTP-arvoksi: 4.73. (wattia/kg).

Eli ensimmäisen 35min keskiarvosyke 156, max 180.
5min 95% of max keskiarvo 185, max 191.
10min easy ka 162, max 191
30max ka 189, max 197
15min easy ka 170, max 197.

Ja nyt mietit, miten pystyn 30minuuttia sykkimään 189 keskiarvolla? Salaisuus on siinä, ettei ajattele mitään. Antaa jalkojen jauhaa. Itse en katso kelloa, sykettä tai watteja testin aikana. Ne eivät kerro, kuinka paljon sinä jaksat. Musiikit korville, ja antaa mennä.

Pari viikkoa sitten julkaistiin ensi kauden maailman cupin kilpailut. Kilpailut ovat siinä mielessä merkittäviä, että niissä jaetaan ranking – pisteitä, joiden mukaan 10. ranking parasta lunastaa paikan Rio de Janeiron Paralympialaisiin. Ranking-piteiden keräys alkaa 1.7.2015.  Tässä siis ensi kauden kilpailukalenterini:

2015 Besançon ITU World Paratriathlon Event, (FRA): 7 June 

2015 Geneva ETU Paratriathlon European Championship, (SUI):  10 July
2015 Iseo – Franciacorta ITU World Paratriathlon Event, (ITA): 19 July
2015 Rio de Janeiro ITU World Paratriathlon Event, (BRA): 1-2 August ( Rio de Janeiro TEST-EVENT.)
2015 Detroit ITU World Paratriathlon Event, (USA): 15-16 August
2015 Edmonton ITU World Paratriathlon Event, (CAN): 5-6 September
2015 Chicago ITU World Paratriathlon Championships (USA): 15-20 September.

Geneven Euroopan mestaruus- sekä Chicagon maailmanmestaruuskilpailut ovat kauden tärkeimpiä kilpailuja. On silti muistettava, että paralympia –paikka vaatii tasaisen hyvää suorittamista.

Eilen Satakunnan Kansasta pystyi bongaamaan kuvani, ja haastatteluni. Siskoni sanoin: ” Taitaa jutut olla vähissä, kun sinä olet etusivulla.” Suorasanainen siskoni, perus porilainen. ;) Tässä linkki vielä nettijuttuun. 

- Liisa

HS125- tapahtuma.

He, jotka eivät olleet maanantaina Sanomatalossa kuuntelemassa keskustelua, voivat katsoa ja kuunnella sen tästä:

HS125- tapahtuma.

pakastesuklaakakku ja samppanja.

Elämänsä tärkeintä päivää ei koskaan arvaa tärkeimmäksi. Ne päivät, joiden luulee olevan tärkeitä, eivät todellisuudessa ole koskaan niin tärkeitä, kun alun perin kuvitteli. Ne päivät, jotka tuntuvat tavallisilta- alkavat normaaleina, osoittautuvat lopulta tärkeimmiksi päiviksi.

Kirjoitettuani pitkästä matetamatiikasta täydet pisteet ylioppilaskirjoituksissa, isoisäni osti minulle samppanja- pullon. Pitihän suoritustani juhlistaa. Halusin kuitenkin säästää pullon ylioppilas -juhliini, siihen hetkeen, että koko lukio oli käyty läpi. Ylioppilasjuhlissa päätin sääästää pullon tärkeämpään hetkeen. Vieläkin kyseinen pullo on keittiöni pöydällä, kulkenut Porista Tampereen ja Turun kautta Helsinkiin.

Urheilijat miettivät paljon tulevaisuutta. Suunnittelevat ja työskentelevät sen eteen. Jossain vaiheessa alkaa tajuta, että elämä on tässä ja nyt. Ei urheilu-uran jälkeen, ei menestymisen jälkeen. Nyt. Suunnittele. Aseta tavoitteita, ja tee sen eteen töitä. Katso kuitenkin silloin tällöin ympärillesi.

Mielestäni urheilijat välillä odottavat jotain aivan maagista. Eräs ystäväni oli säästänyt suklaista pakastekakkua yli vuoden pakastimessa. Kakku odotti The päivää. Näköjään yli vuoden aikana ei ole ollut niin tärkeätä hetkeä, että hän olisi voinut syödä alle 5 euron pakastekakun. Söimme kakun viime torstaina, tavallisena iltana, hyvän treenipäivän jälkeen. Kakun viimeinen käyttöpäivä oli mennyt jo maaliskuussa.

Urheilijana kokee lähes päivittäin tunteiden vuoristoradan. Aamutreenit määrittelevät millainen päivä sinulla on, iltatreenit millainen ilta. Jos minulta kysytään, miten menee, vastaan yleensä miten treenini on mennyt. Tunteekohan sitä enää mitään urheilu-uran jälkeen, vai onko kaikki tunteet niin heikkoja urheilusta saatavien tunteiden rinnalla?

Palasin tänään Helsinkiin Pajulahden Paralympia-leiriltä. Pari 4.45 herätystä, mukavia keskusteluja ja treenejä. Tekemisen meininkiä, asennetta. Valmensin omien treenieni välissä junnu-uimareita. Pidän valmentamisesta, paljonkin, mutta enemmän viihdyn silti itse altaassa. :)

Huomenna olen Sanomatalon Mediatorilla keskustelemassa urheilusta:

"Helsingin Sanomat täyttää alkavalla viikolla 125 vuotta. Juhlan kunniaksi järjestämme yleisö- ja keskustelutilaisuuksia Sanomatalossa. Viikon ensimmäisen tilaisuuden aiheena on urheilu.

Urheilusta puhutaan heti huomenna maanantaina. Vieraamme – jääkiekkoilijat Noora Räty, Ville Peltonen ja Janne Niinimaa, suunnistaja Minna Kauppi, koripalloilija Hanno Möttölä, vammaisurheilija Liisa Lilja sekä urheilujohtaja Mika Kojonkoski – tarjoavat ajatuksia siitä, millaista on urheilu nykyisin ja millaista on edetä lahjakkuudesta huippu-urheilijaksi." HS. 

Tervetuloa kuuntelemaan! Tapahtuma alkaa 16.30. Itse olen äänessä 17.20-17.40 sekä 18-18.40. :)

Paralympia-leiri. 

- Liisa