keskiviikko 6. elokuuta 2014

vammaisurheilijat vammattomien arvokilpailuihin?

Vammaisurheilija on päässyt mediaan. Useimmat varmaan ovatkin  jo lukeneet saksalaisesta pituushyppääjästä, Markus Rehministä, joka voitti Saksan mestaruuskilpailut ja lunasti paikan yleisurheilun EM-kisoihin. Median kiinnostui, ei tuloksesta vaan sääriproteesista. Viimeksi sääriproteesin hyödyistä/haitoista kiisteltiin pari vuotta sitten. Silloin keskusteltiin Oscar Pistoriuksen osallistumisoikeudesta Lontoon olympialaisiin. Pistorius sai osallistumisoikeuden olympialaisiin, 400m:lle, mutta mitä sitten kävikään... Pistorius juoksi olympialaisissa, sai median puolelleen, ansaitsi parisen miljoonaa, mutta hävisi paralympialaisissa kilpailijalleen. Kertoi häviönsä syyksi voittajan saavan hyötyä ylimittaisesta proteesista. Häneen onnekseen olympialaiset olivat jo olleet, koska tämän jälkeen osallistumisoikeutta ei taatusti olisi tullut. Media tiedotti; sääriproteeseista suuri hyöty. Siitä, kuuluuko vammaisurheilijan päästä vammattomien arvokisoihin, ollaan monta mieltä. Tässä kuitenkin minun mielipiteeni. Haluan muistuttaa kaikkia, että en itse ole sääriproteesin käyttäjä, joten omakohtaista kokemusta ei ole.

Oma mielipiteeni on EI. Vammaisurheilijan ei kuulu osallistua vammattomien ARVOkisoihin. Tässä perusteluni:

- Ensinnäkin vammaisurheilijoille on omat arvokisat. Miksi tavoitella vammattomien arvokisoja?

- Sääriproteesin käyttäjäkin, Pistorius, myönsi sääriproteesin hyödyn. Miksi tarvitsee kiistellä? Nykyään säären toiminta pystytään korvaamaan hyvin proteeseilla, koska puuttuva lihasvoima on pieni. Tutkimukset todistavat, että puuttuva lihasvoima on n. 10-15% luokkaa. Tämä pystytään korvaamaan juuri pidemmällä säären mitalla tai potentiaalivoimalla, joka saadaan joustavasta jalkaterästä. 

- Sääriproteesin haittaa tai hyötyä ei pystytä koskaan todistamaan varmaksi, koska siihen vaikuttaa niin monet asiat. Miksi pitäisi väkisin yhdistää urheilijoita? Mielestäni jaottelu, vammais-ja vammattomiin urheilijoihin, ei ole epätasa-arvoista, päinvastoin. Molemmille järjestetään kilpailuja, joissa he voivat kilpailla reilusti, ja ovat "samalla viivalla" vastustajien kanssa. Eihän nais-ja miesurheilijoitakaan yhdistetä?!

- Mitalin voittaminen paralympialaisissa tai muissa vammaisten arvokisoissa vaatii muutakin kuin paljon treeniä. Tästä voi lukea enemmän vammaisurheilua -käsittelevästä blogitekstistäni.

- Mielestäni se ei osoita vammaisurheilijan "kovuutta", että hän osallistuu tai pääsee vammattomien arvokisoihin. Jos Rehnin olisi halunnut näyttää vammattomille, mihin vammaisurheilijat pystyvät, hän olisi sanonut, ettei halua osallistua vammattomien EM-karnevaaleihin, vaan panostaa vammaisten EM-kisoihin. 

Lopuksi haluan todeta, että mielipiteeni koski vain arvokisoja! Mielestäni on erittäin hyvä, että vammaiset osallistuvat vammattomien kisoihin kotimassaan yms. mutta mitalit jaetaan erikseen. Itse vammattomien ryhmissä harjoitelleena ja kisoihin osallistuneena tiedän, että siitä hyötyvät molemmat. Tiedostan myös, että tavoitteeni ei ole voittaa vammattomia, vaan reisiamppareita. Minun ei myöskään tarvitse osoittaa "kovuuttani" vammattomille.

Faktaa on se, että nykypäivän proteeseilla pystytään korvaamaan hyvin 10% luokkaa oleva lihasvoimapuutos. Se ei kuitenkaan tee sääriproteesi-urheilijoista yhtään sen heikompia. Välineet paranevat, ajat kovenevat. Jos vertaamme esim. triathlonia. Maailmalla sääriproteesi -triathlonistien aika on n. 5% heikompi vammattomiin triathlonisteihin verrattuna. Aikaan vaikuttaa myös uintiosuus, jolloin proteesien käyttö on kielletty, sekä vaihtoaika, jolloin proteeseja kiinnitetään.

Tekstini käsitteli pääasiassa sääriproteesin käyttäjiä. Itse, reisiproteesin käyttäjänä, saan odottaa vielä monia vuosikymmeniä, että reisiproteesit pystyvät korvaamaan puuttuvan lihasvoiman. Puuttuvan lihasvoiman suuruus on 96%. Tämän takia monet reisiproteesi- triathlonistit polkevat ilman proteesia, yhdellä jalalla, koska proteesin tuoma aikahyöty menetetään vaihdossa, kun proteesia kiinnitetään. Eli kaikki vammattomat triathlonistit;  ei huolta, en minä etua vammastani saa vielä moniin vuosiin! ;) Tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Omakohtaista kokemusta löytyy sekä kahdella vammattomalla jalalla juoksemisesta, että reisiproteesilla.

Tästä voi lukea juttua aiheesta:

YLE:n juttu 1.0

YLE:n juttu 2.0.


-Liisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti