Uinnista triathloniin.

Lähes puoli vuotta olen panostanut enemmän triathloniin kuin uintiin. Eilen sanoin ensimmäistä kertaa ääneen olevani triathlonisti, ex-uimari. Tuntuipa oudon hienolta. 

Blogini lukijat ovat päässeet seuraamaan lajivaihtoa, ja sen tuomia haasteita tekstieni välityksellä, mutta ajattelin listata hieman asioita, jotka ovat vaihdon kautta muuttuneet. 

1. Sykealueet

Suurin haasteni oli totuttaa kehoni työskentelemään pystyasennossa. Aluksi sykkeet nousivat lähes aerobisen kynnyksen rajalle, ja matalatehoista treeniä oli vaikea tuottaa. Aamusyke reagoi kovaan intensiteettiin ja erilaiseen harjoitteluun. Lähes puolen vuoden tottumisjakson jälkeen aamusyke on kuitenkin laskenut alemmaksi, mitä se on koskaan ollut uintiurani aikana. 

2. Kuormitus

Uinnissa 70% työstä tekevät kädet, triathlonissa jalat, tai tässä tapauksessa jalka. Tämän huomaa siinä, ettei aamulla ole yhtään jalkaa, jolla mielellään nousisi. Lihashuolto on keskittynyt alakroppaan. 

3. Treenimäärä ja -intensiteetti

Uinti ja triathlon luokitellaan molemmat kestävyyslajeiksi. Uinnissa suoritukseni kuitenkin kesti alle 6 minuuttia, joten hyppy 1.5h kestävään suoritukseen oli melkoinen. Näin ollen matalatehoista(130-140hr) treeniä lisättiin. Vaikka treenitunnit hieman nousivat, intensiteetti laski. 

4. Kehonkoostumus

Itselläni on tapana käydä Inbody-mittauksissa puolen vuoden välein. Erityisesti tarkastelen lihastasapainoa oikean ja vasemman puolen välillä. Uintiurallani ero puolissa oli suuri, koska tynkääni en vedessä käyttänyt, joka näin ollen vaikutti myös ylävartaloonkin. Triathlonin myötä ero on tasoittunut. Kehonkoostumuksessa on tapahtunut muitakin muutoksia. Lihasta on tullut alavartaloon enemmän ja rasvaprosentti on laskenut. Suurin syy on tietysti parantunut rasva-aineenvaihdunta pitkien 130-140 sykealueen treenien seurauksena. 

Monia muutoksia on siis tapahtunut alle puolessa vuodessa. Vaikka välillä tuntuu, ettei kehitystä ole tapahtunut, niin kyllä on. Eilen Nastolan triathlonin perusmatkan reittiä pyöräilessä tajusin, kuinka paljon aerobisen alueen vauhtini on noussut. No, ensiksi kuitenkin totesin, etten olisi edes selvinnyt kyseistä, mäkistä reittiä puoli vuotta sitten. 

Leireily Pajulahdessa jatkuu torstaihin! 

-Liisa