Elämän oppitunti- urheiluvamma

Juoksu on erinomainen aerobisen harjoituksen muoto. Polttaa kaloreita, pitää sydämen nuorena ja vahvistaa lihaksia. Ennen kaikkea harrastaminen on halpaa ja helppoa. Jesh. 

70% juoksijoista on sivussa harjoittelusta vähintään kerran vuodessa. Tyypillinen skenaario: aletaan seurata treeniohjelmaa, kuukautta myöhemmin polvi reistailee, popsitaan buranaa, jatketaan juoksua. Muutaman- ehkä sadan- lenkin jälkeen siirrytään sohvalle, jääpussi polven päällä. Jotkut- IIK- eivät koskaan enää juokse. 

Luokkaantuminen ja loukkaantumisen ehkäisy on asioiden yhdistelmä: anatomia, väärät kengät, kova juoksumaasto... Totuus on kuitenkin, että tulet varmasti loukkaantumaan, jos juokset liian nopeasti, liian paljon. Ylität rajasi. 

Mielestäni on kolme tärkeätä asiaa, joilla pystyt ehkäisemään juoksuvamman syntyä:

 1.  Lihasvoima

Voimakkaat lihakset pitävät yllä oikeaa asentoa. Jos lihaksesi ovat heikot, jokainen juoksuaskel on kovaa työtä. Kun voimakas keho juoksee, aivot kertovat lihaksille tulevasta jo ennen kuin jalka iskeytyy maahan. Lihakset ehtivät aktivoitua ja valmistautua iskuun. Heikkojen lihasten iskunvaimennuskyky on heikko. Älä treenaa lihasta, vaan lihasketjuja! Jos yksikin lihasketjun osa on liian heikko, muut lihakset joutuvat ylitöihin. Lihasvoimaharjoittelussa on tärkeä muistaa treenata koko kehoa. Itse suosin liikkeitä, jotka kuormittavat koko lihasketjun lihaksia. Jos haluaa hyväksi juoksijaksi, koko kehon pitää olla voimakas. Jos sen sijaan haluaa ison haukkarin, kuormita haukkaria. 

2. Lenkkarit ja maasto

Juoksu ei ole kallis harrastus (ainakaan ei-amputoiduilla ;)), joten panosta lenkkareihin. Hyvät lenkkarit tuntuvat mukavilta jaloissa. Tutkimukset osoittavat, että ainoa asia, joka yhdistää lenkkarit ja juoksuvamman ehkäisyn on mukavuus. Itse testasin n. 8-10 lenkkaria aloittaessani juoksua. Älä valitse maastoksi asfalttia jokaiseen treeniisi. 

3. Lepo ja lihashuolto

Tärkein, mutta unohdetuin.Väsyneen jalan osuessa maahan, iskuvoima kohdistuu suoraan luuhun. Luu ei kestä äkillistä rasitusta.

Olen viime päivinä ymmärtänyt kuinka paljon harjoittelu antaa elämälleni merkitystä ja rakennetta. Syynä on rasitusvamma, joka näin ollen estää juoksun ja pyöräilyn. Olen kulkenut ympäri yksiötäni päämäärätiedottomasti, ja miettinyt mitä tekisin. Olen myös vajonnut lapsen tasolle. En tiedä, koska pitäisi syödä, yleensähän syön treenin jälkeen, koska pitäisi käydä suihkussa, yleensä käyn treenin jälkeen. 

Vaikka tiedostan, että vammat ovat osa urheilua, ja jokainen hyvä urheilija kamppailee niiden kanssa, masennuksen aalto pyyhkäisee välillä ylitseni. Joudun muistuttamaan itseäni siitä, että olen onnekas. Vasen jalkani on tehnyt ylitöitä viimeiset 12 vuotta, lähes moitteettomasti. Käytössäni on vielä myös kaksi raajaa. Näin ollen olen uinut käsivetoja  ja tehnyt lihasvoimaharjoittelua yläkropalle sekä keskivartalolle.

Nyt on minun aikani parannella urheiluvammaa ja kuunnella elämän oppituntia.

 Kerron seuraavasssa postauksessani enemmän rasitusvammastani ja siitä, miten olen sitä hoitanut! Tapoja on monia. 

- Liisa