photographed by Nikita Tikka ja René Garmider.

Pari edellistä viikkoa on ollut erittäin treenitäyteistä. Treenitunteja on  kertynyt keskimäärin 25h/vko. Pääpaino on ollut juoksussa ja pitkissä pyöräilylenkeissä. Sain lenkkiseurakseni myös Mirella Harjun, joka on ollut/on Suomen kärkipolkijoita. Tällä hetkellä Mirella ei enää itse kilpaile, mutta yli 20 vuoden ura on jo aikamoinen saavutus!

Vaikka viimeiset viikot ovat olleet fyysisesti aika raskaita, on paljon muutakin tapahtunut. Viime lauantaina olin tosiaan Helsingissä kuvattavana. Valokuvaaja Nikita Tikan kanssa olimme sopineet studio-kuvauksesta, ja upeita kuvia saimmekin. Tuloksesta esimakua etusivulla. Näköjään upeaan kuvaan ei tarvita kuin yksi ammattilainen. Itselläni mallikokemusta ei ole, joten Nikitan hyvät valokuvaustaidot loistivat kuvissa.

Kuvaustilanne oli erittäin miellyttävä. Studio sijaitsi Helsingin keskustassa, kävelyvauhdillani 15min päästä rautatieasemasta. Studio oli mukavan viihtyisä ja rento. Kuvaajana Nikita oli rauhallinen, eikä hirveästi minua ohjannut, vaan antoi minun luoda oman tunnelman kuvaan. Ammattilaisena kuitenkin osasi tuoda esille hyvät puoleni, kuitenkaan minua muuttamatta. Nikitan kanssa oli helppo työskennellä, ja voin jokaiselle suositella häntä! 

Nikita Tikan Website ja FB-sivut .

Eilen jatkoin malli-uraani Turussa. Mallin vartaloa ei tosin parissa päivässä vieläkään ilmestynyt. Edelleen vertikaalisesti rajoittunut. Kuvaajana toimi René Garmider, ja kuvausympäristönä Turun Ruissalo. Ilma oli hieman viileä, +10 astetta ja 8m/s tuulta. Perus kesäilma Turussa. Tarkoituksena oli kuvata kaikki triathlonin osa-alueet, uinti-pyöräily-juoksu upeassa auringon laskussa. Apunamme oli Renén assistentti.

Reilussa tunnissa René oli kuvannut kaikki kolme lajia. Mielestäni aika hyvä suoritus, ottaen huomioon, että minä vaihdoin jalkoja ja vaatteita puolet kyseisestä ajasta. ;) Kuvaajana René oli eloisa, erittäin tehokas ja hänestä välittyi oikea kuvaamisen ilo, ammattimaisuutta unohtamatta! Välillä hän oli niin innoissaan, että matkurikin meinasi tippua kyydistä! ;) Vaikka ilma olikin aika hyytävä, tunnelma oli lämminhenkinen ja rento. Hänen ottamistaan kuvista pääsette nauttimaan lähiaikoina! :) 

René Garmiderin Website ja FB-sivut .

Yhteenvetona voin todeta, että minulla oli ilo työskennellä Nikitan ja Renén kanssa. Voin kumpaakin suositella, myös heille, joilla mallikokemusta on yhtä paljon kuin itselläni. Nikitaa, Renéä ja minua yhdisti ainakin yksi asia; ilo. Ilo siitä mitä teemme. Kummatkin, Nikita ja René, ovat tehneet harrastuksestaan itselleen työn ja se näkyy myös kuvissa. Yksi syy myös siihen, että kummankin kanssa oli mukava työskennellä oli heidän asenteensa. He eivät säälineet tai pitäneet minua vammaisena, vaan urheilijana. Kiitos!

Lähiaikoina lisään kuvia blogiini, kunhan saan tiedon siitä, mitkä kuvat ilmestyvät täällä ja mitkä muualla. :)

- Liisa

fitness- vs.kestävyysurheilija.

Terveelliset elämäntavat ovat tällä hetkellä suuri trendi. Tuntuu, että lähes puolet salilla kävijöistä tähtää fitness-lavoille, ja instagrami täyttyy belfie:stä kuudesta eri kulmasta. Tietysti terveelliseen elämäntapaan kuuluu henkinen puolikin. Piikkimatolla juodaan spiruliina-smoothieta ja kuunnellaan veden kohinaa.

Fitness-urheilijan tavoitteena on saada kisoihin hyvä lihaserottuvuus ja alhainen rasvaprosentti. Kestävyysurheilija tavoittelee hyvää suorituskykyä. Näin ollen käsitämme hyvän kunnon eri tavoin. Minulle kunto ei ole ulospäin näkyvä, eikä ihmisen ulkomuoto määrittele hänen fyysistä tilaansa.

Fitness-suosio ei ole ihme. Sosiaalinen media ja ulkonäkökeskeinen yhteiskunta ruokkii fitness-buumia. Jos mietimme toisesta kulmasta fitness-urheilijan tavoitetta- näyttää paremmalta. Monien harrastajien lähtökohtana on saada kiinteä, hyvännäköinen kroppa. Kuinka monet heistä ajattelevat ensimmäiseksi parempaa kuntoa, tai kuntoa siinä mielessä miten itse, kestävyysurheilijana, sen määrittelen.

Käyn salilla 1-2 kertaa viikossa. Viime perjantaita eräs kuntosalikävijä kysyi minulta kuntosaliohjelmaani. Mitä liikkeitä teen? Kaikki tekemäni liikkeet tukevat lajiani. Tarkoitukseni ei ole kasvattaa haukkaria tai reisilihasta, vaan saavuttaa mahdollimman toiminallinen, suorituskykyinen kroppa triathloniin.

Mitä ruokavalioon tulee, urheilijan ruokavalio sisältää nykyään maitorahkaa, proteiinipatukoita, riisiä ja kanaa. Tämä on ehkä fitness-urheilijan ruokavalio, mutta kaukana kestävyysurheilijan. Huippukestävyysurheilija treenaa monta tuntia päivässä, tavoittelee optimaalista suorituskykyä. Palautumista optimoidaan oikeanlaisella ruokavaliolla. Tarkoituksena ei ole kiinteyttää kroppaa. Oma ruokavalioni edistää palautumista, joka mahdollistaa korkeat treenitunnit, parantaa vastustuskykyäni ja tietysti pitää energiatasoni korkealla, jotta saan treeneistä kaiken mahdollisen hyödyn.

Tutkimukset osoittavat, että syömishäiriöit kestävyysurheilijoiden joukossa on lisääntynyt huimasti. Jopa 25% nais- ja 10% mies-kestävyysurheilijoista kärsii jonkin näköisestä syömishäiriöstä. Mielestäni osasyyllinen on ihmisten vääristynyt kuva urheilijan ruokavaliosta. Ruokavalio pitäisi perustua tavoitteisiin.

Eilen vietin hieman epänormaalia päivää, vapaapäivä. Aamulenkin jälkeen suuntasin Helsinkiin. Valokuvaus, jonka jälkeen kävimme siskoni kanssa Burger Kingissä. Illasta ei ollut treenejä, joten nautin burgerista hyvillä mielin. Vaikka ruokavalioni on tarkkaan suunniteltu, ja treenipäivinä sitä tarkoin noudatankin, en vapaapäivinä leiki super-ihmistä. Olenhan vain ihminen. ;)

- Liisa

just like a dream.

Itselläni arki on aika kiireistä, tai ainakin niin luulen. Toisaalta voisin tiivistää päiväni pariin lauseeseen, treeniä ja treeneihin valmistautumista. Ei kuulosta kiireiseltä. ;) Silti tuntuu, että yksikin ylimääräinen ohjelmanumero vie hirveästi energiaa.

Viime viikon tiistaina kävin Oulusta hakemassa uutta pyörääni. Lähdin aamu kuudelta Turusta ja palasin yöllä pyörän kanssa. Aamutreenin suoritin 3.50am. Vaikka herätys aamuihmisellekin oli hieman vaikea, tajusin lenkillä olevani älyttömän onnellinen. Aurinko nousi, ei ruuhkaa, kesäkuu ja mitä parasta; MINÄ juoksin.

Ihmisellä on tapana unelmoida asioista, jotka eivät ole sillä hetkellä mahdollisia, kuten itselläni on unelmana saavuttaa maailman paratriathlon kärki, joka nykyisellä kunnollani ei ole vielä mahdollista. Olen viimeiset viikot hehkuttanut jokaiselle juoksusta ja sen tuomasta ilosta. Tiedän, että vammattomille kyseinen taito on lähes itsestään selvyys. Tämän vuoksi en edes oleta heidän ymmärtävän kuinka hienolta se pitkästä aikaa tuntuu.

En usko, että kaikki amputoidut edes haaveilevat juoksemisesta. Itselleni juokseminen on kuitenkin aina ollut lähellä sydäntä. Ennen vammautumistani juoksin paljon, olin aina vauhdissa. Kuten Bio.:ssani totean, vaikka jalka lähti, ei se urheilullisuuttani vienyt. Näin ollen olen siitä asti haaveillut juoksemisesta. Tärkeintä on muistaa, että vammautuminen ei muuta luonnettasi, jos et itse sitä muuta. Ei raajan menetys tee sinusta laiskaa, vaan ihmisen, jolla on yksi raaja vähemmän.

Össur:in, tulevan sponsorini, slougan: Life Without Limitations on juuri se, mihin elämässäni pyrin. Näin ollen juoksujalkaterän saaminen ja juoksun oppiminen on ollut askel kohti tavoitettani. Olen varma siitä, ettei elämässä ole rajoituksia, jos ei niitä itse kehitä.

Nyt, kun kaikilla on mielessään kuva minusta kirmaamassa kesäauringossa, palataan takaisin Turkuun. Vaikka olen tällä hetkellä erittäin onnellinen, en pelkästään onnen kyyneleitä itke. Välillä tuntuu, ettei juoksu etene yhtään ja syke on yli 170 400m jälkeen. Sitähän se harjoittelu on, ala-ja ylämäkeä. En kuitenkaan voi olla tyytymätön, vaikka juoksu ei aina liikkuisi. Minä juoksen, se on pääasia! :)

Ensi lauantaina pidetään triathlonin sprinttimatkan Suomen mestaruus- kilpailut. Itse en starttiviivalla ole. En voi sanoa, ettenkö olisi hyvässä kunnossa. En myöskään voi sanoa olevani itselleni tarpeeksi hyvässä kunnossa. Näin ollen osallistun SM:hin vasta, kun koen itse olevani huippukunnossa. Ensi vuonna starttiviivalla nähdään.

Onnea jokaiselle SM-kilpailijalle! Ihmisen elimistö pystyy huimiin suorituksiin, jos annatte sille vain luvan! Rajoja ei ole, jos ette niitä itse kehitä.

- Liisa