oikeat kysymykset.

Ihmiset tuijottavat minua. Kerran ystäväni laski, kuinka monta tuijottavaa katsetta sain päivän aikana. Kaksisataakolmekymmentäseitsemän. Itse huomasin niistä neljä eli alle 2%. Jos vuodesta toiseen treenaa samaa ohjelmaa, lopulta keho tottuu kyseiseen ärsykkeeseen, eikä vastetta enää synny. Olen tottunut tuijotus-ärsykkeeseen.

Kävin aamulla juoksemassa. Luultavammin tarjosin hyvää viihdettä, tai ainakin katsomisen arvoista. Olin juossut noin 2km, kun eräs rouva huusi minulle. Olin juuri saanut matkuri-lihakseni hereille, ja ennen kaikkea hän keskeytti Haloo Helsingin Kiitos ei ole kirosana- kappaleen. Inhoan, kun harjoitustani häiritään. Pysähdyin, ja pysäytin sykemittarini.

Rouva: " Hei tyttö! Personaalinen tyyli juosta, mutta kovaa näyttää menevän!" (Ööö.. Noh, kai sitä voi noinkin kuvailla…)

Liisa: " Kiitos!"

R: "Mä tiedän miltä susta tuntuu, mullakin oli jalka poikki, ja jouduin käyttämään sauvoja lähes kaksi kuukautta. "

L: "Sepä harmillista!"

Aloin sitoa kengän nauhoja tiukemmalle.

R: "Anna mä autan, näyttää hankalalta!" (Sitä se olikin, kun takareisi oli eilisestä pyörätreenistä hapoilla ja jumissa.)

L: "Kiitos, mutta saan itsekin."

R: " Oletko juoksija?"

L: " Triathlonisti."

R: " Miten vammaiset pyöräilee?"

L: " Mä pyöritän jalkojani. Mulla on erikseen pyöräily-proteesi!"

R: " Saisinko vielä kuvata kännykälläni sun juoksua? Oot kyllä tosi kaunis, vaikka sulla on vain yksi jalka."

L: " Sopiiko, jos juoksen tuohon suuntaan?"

Rouva antoi lähtömerkin. Yritin löytää sprintti-vaihdetta. Haloo Helsingin Huuda! -kappale lähti soimaan, ja kovaa.

Keskustelussa tuli esille kaikki ne asiat, mitä vammaiselle ei kannata sanoa.

1. Älä vertaa parin kuukauden liikuntakieltoa elinikäiseen liikuntavammaan. Triathlonistit sanovat välillä: "Mä tiedän miltä tuntuu pyöräillä yhdellä jalalla. Ollaan tehty tekniikka-harjoituksia: pari minuuttia oikealla, ja sitten vasemmalla." Ööö… Ensinnäkin en koskaan polje kahta minuuttia, toiseksi en vaihda jalkaa, ja kolmanneksi pyöräilen yhdellä, samalla jalalla aina.

1. Liikuntavammaisen liikkuminen voi näyttää hitaalta, ja raskaalta, mutta välttämättä sitä ei kannata ääneen sanoa. Pyydämme apua, jos tarvitsemme.

1. Vammaiset. Yleistys. Mistä minä tiedän, miten kaikki vammaiset pyöräilevät? Tiedän vain, miten itse pyöräilen.

1. Onko jalkojen lukumäärällä vaikutusta kauneuteen? Ja toiseksi, kuka on hyvännäköinen juoksulenkillä 6.30? En ainakaan minä.

Rouva tarkoitti luultavammin vain hyvää, ei sillä.  Hän osasi vain valita juuri oikeat kysymykset. Hymyilytti. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että mieluummin avoin keskustelu, kun vierastava katse.

Juoksuiloa,

- Liisa