torstai 18. joulukuuta 2014

huippu-urheilijan luonnevika.

Huippu-urheilijan keskeisiä luonteenpiirteitä on pyrkimys täydellisyyteen, ja epäonnistumisen pelko. Kyseisistä piirteistä on hyötyä, mutta myös pahimmissa tapauksissa haittaa. Itse olen kokenut molemmat puolet.

Lokakuussa aloitin työt Meilahdessa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen oppinut itsestäni paljon. Pystyn sitoutumaan muuhunkin kuin urheiluun, osaan nauttia onnistumisista, muistakin kuin urheiluun liittyvistä, vaadin itseltäni täydellisyyttä myös työelämässä. Välillä olen miettinyt: Jääkö urheilu-urasta mitään käteen uran päättymisen jälkeen, upeita muistoja lukuunottamatta? Voin jo urheilu-urani alkupuolella sanoa, että kyllä. Olen oppinut aikatauluttamaan päiväni, kestämään pettymyksiä, tekemään pitkäjänteistä työtä, olemaan tehokas... Huippu-urheilijan elämä kasvattaa ja kehittää ihmistä suunnattomasti.

Vaikka huippu-urheilijan luonteenpiirteistä on hyötyä sekä urheilu- että työuralla, voi niistä olla haittaakin, itselleni ne aiheuttivat syömishäiriön.Urheilija pyrkii kontrolloimaan harjoitteluaan kaikilta osin, siihen kuuluu myös syömisen säätely. Mielessä on kuva täydellisyydestä, joka voi joskus olla kieroutunut tai järjetön. Täydellisyyttä ei koskaan saavuta, kun pääsee tavoitteeseen, asettaa aina uuden. 

Syömishäiriötä esiintyy 62 prosentilla olympiatason urheilijoista. Vaikka urheilijan "luonnevika" on hyöty, altistaa se myös tehokkaasti erilaisille mielenterveysongelmille. 

Itselläni syömishäiriö on ollut kontrollissa viimeiset neljä vuotta. Lähes kaksi vuotta olin kilpailematta. Voin yhtyä monikertaisen Ironman- voittajan Chrissie Wellingtonin sanoihin: " Syömishäiriön voittaminen mahdollisti koko potentiaalin. Pääsee tilaan, jossa voi olla tyytyväinen henkisesti, että fyysisesti. Se on hieno tunne. " 

Urheilijan luonnevika mahdollistaa menestymisen, mutta yhä useammilla se on menestymisen este. 

-Liisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti