Olen aina ollut huono pakkaamaan. Vaikka sen tiedostan, jätän pakkaamisen aina viime hetkeen, kuten myös eilen. Pyörä pakettiin ja menoksi. Näin ajattelin klo20. Kannoin pyörälaukun ja pyörän pihalle. Tietysti piti nauttia vielä viimeisistä säteistä.
Lopulta aloitin pyörän pakkaamisen. Pyörä oli paketissa torstain puolella, pieniä ongelmia. ;) Muiden tavaroiden pakkaamisen päätin siirtää lähtöaamuun, aamutreenien jälkeen. Treeneistä tultuani aikaa oli sopivat 33min. Kaikki on mukana?
Lentoasemalla huomasin, etten ollut tulostanut lentolippuja. Onneksi, ipone pelasti ja sain varauskoodin s.postistani. Toinen pelastukseni oli tavaroiden kantaja, komea, mies. Ei tarvinnut kuin painaa kutsu-nappia, ja parkkeerata punaisen ferrarini vip- paikalle( punainen polo:ni inva-paikalle). Tavaraahan riitti, pyörälaukku(22kg) ja vetolaukku(18kg). Oman painoni verran.
Suoritettuani check in- ja turvatarkastuspisteen, boardingin alkuun oli vielä 2min. Kerrankin olin ajoissa, etuajassa. Ajattelin ostaa lennolle kofeiinia, pepsimaxia. Lyhyet yöunet alkoivat tuntua. Kassalla huomasin, Visa korttini on kotona. Takintaskussa. Onnekseni olin nostanut matkalle käteistä aikaisemmin 90e, josta 60e menee starttimaksuun. Pepsimaxin sillä sai.
Näin käy joskus, minulle tosin aika usein. Ilman korttia pääsee kuitenkin koneeseen, ja onhan minulla kaksi miestä mukana ja pyöräkin näytti päätyvän samaan koneeseen. Ei siis huolta.
Isompi ongelma minulla oli viime reissulla. Proteesin kiinnitys-systeemi hajosi vaihtokentälläni. Jouduin purkamaan koko proteesini osiin, työskentelemään jouluvalojen ja suuren yleisön kanssa keskellä kentän kahvilaa, aikarajana 35min. Tuli isää ikävä.
(Tältä näytti kentällä. Jouluvaloista löytyvän rautalangan avulla sain narun pujotettua systeemien läpi... )
Matka lähti hyvin vauhtiin, joten Besancon, here we come!
-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti